Kevään korvilla.

Armasta aamupäivää, kultamussukat. Keväinen playoff-tuulahdus hiipii pitkin nenän varttani pikkuhiljaa kohti sisintäni. On tullut jälleen aika pelata voitoista ja kunniasta. Ajattelin tervehtiä vielä SPV:n sivujen lukijakuntaa näin pudotuspelien kynnyksellä. Seuraavat viikot ajattelin keskittää salibandyn pelaamiseen, mikäli yläkerran manageri minulle terveen peliluvan myöntää.  

Rakas pelikaverini minua tosiaan viime viikolla varoitti, että pallottoman pelaajan blogit ovat salibandyssa kiellettyjä. Toivottavasti en joudu tästä kahta minuuttia kauemmaksi aikaa istumaan.  

Keväisen playoff-tuulahduksen tuoksu saattaa kyllä olla myös Seinäjoen Coffarin tuoreet lohileivät, jotka muistuttavat nörttäävää peluria maallisista tarpeista, kuten nälästä. Nälkää ollaan nyt kasvateltu sairastuvan puolella useampi kierros. Ei ole ihmisen hommaa katsella katsomossa kun omat pojat pelaavat. Katsomon puolella tuloksella ei ole väliä, sillä voiton hetkellä haluaisi olla mukana tuntemassa voiton tunne, ja tappion hetkellä miettii, olisiko itse voinut jotenkin auttaa. Sairasta vai liiallisen epäitsekästä, tai sitten vaan henkisesti terveen ihmisen puhetta. Mene ja tiedä.   

Arvontalaulu on nyt siis laulettu, ja otteluparit ovat selvillä. Runkosarjassa neljänneksi jäänyt SPV "päätyi valitsemaan" Classicin. Pasi Peltolaa lainatakseni, "kun ei Classic muille kelvannut". Mielenkiintoinen pari, kuten kaikki kolme muutakin. En tee sitä virhettä, että lähtisin arvailemaan mitään, sillä muistini mukaan maalis-huhtikuun tienoilla ei arvailulla ole koskaan vielä mitään voitettu. Ainoa kannattava arvailun aihe keväisin on yleensä ollut, pitääkö Kurre pojilleen mestaruusjuhlat a) laivalla b) mökillä c) ne molemmat, ja siihen päälle afterpartyt.  

Tuskin koskaan on kahdeksan joukkuetta lähteneet näin tasaisista asemista pudotuspeleihin. Edelleenkään en mitään veikkaa, mutta jotenkin takareidessä on sen tuntuinen syke että jossain parissa nähdään jymy-yllätys. Jymy-yllätyksiä on muuten tähän asti yleensä nähty vain Sotkamossa ja Nurmossa. Näiden kahden kohdatessa on ollut siis jopa tupla-Jymy-yllätys ilmassa. Jos Unto "Unkka" Väisänen tiputtaa kauniin kumuran väliin kahden palon tilanteessa, tai Antti Tokkari irrottaa taktisella väärällä samassa tilanteessa niin kumpi näistä on todellinen Jymy-yllätys? 

Edellinen kappale oli muuten huonoin juttu pitkään aikaan missään joten palataan salibandyn puolelle. 

Sadistin luonteelle kevät on mukavaa aikaa. Pudotuspeleissä katsotaan, kuka osaa oikeasti pelata salibandya. Nurkkaan ahdistettuna, mustelmille hakattuna ja äärimmilleen venytettynä pitää löytää omaan tekemiseen nautinto ja peli-ilo. Kovat jätkät eivät lyö mailalla päähän tai säärille, vaan ottavat sen iskun vastaan ja vievät kaveria puikoista ja uittavat pallon veskarin alta kainalosta rysään. Maalit lasketaan ja pelin jälkeen voidaan todeta taululta, kummassa joukkueessa oli tänään kovia jätkiä. 

Toivottaisin koko Pohjanmaan hullun kansan Urheilutalolle kannustamaan punaista laumaa kohti pitkää kevättä. Ilman teitä emme olisi mitään! 

Pudotuspeliterveisin,  

Piit #90 
 

P.S: LÄHES viimeisen kerran tällä kaudella: Jyp Jyväskylästä, sydämelliset onnittelut ja kiitokset runkosarjan voitosta! 

;)